ei maita unet
ei pöydän antimet
koska rakkaani
kaltoin kohtelet
sekös se surettaa
sekös arveluttaa
istun ja huokailen
vähän vollottelen
koska omimpain
sanoi nyt nostelen
valtameri vaihtelee
syvä allas kääntyilee
minussa vain, suru viipyilee
rakkaus häneen tuskin häipyilee
kirjeitä kyllä pukkaa
vaan mitä miettiikään
luulin, mua lempii
vaan josko ehtiikään
kuinka sokeasti lempiikään
nyt hulluusblues päällä
hän lähti pois
ei ole täällä
pakko löytyy ois
parastaan panee sairaanhoitaja
parempaa jälkeä haudankaivaja
huono on joka uutinen uus
vallalla hulluusblues
Uudenmaan Kuuro-Zake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti