ambulanssiblues *

vanhaan folkkariaikaan
ilmassa taikaa, kun soitetaan
sataa, jokilaiva keikkuu vaan
keskiyöllä meidät ratsataan

oi Isabella, ylpee Isabella
ne löi sut maihin
ja sotki suohon
oot totta vain
täysin meikein
näkemises pulma
vaikein ja veikein

pitkospuille kolttien maan
loppuunpalaneet tulee roskaamaan
tarjoilijattaret itkee, tihuuttaa
poikaystävätkö paluumuuttaa

oi, hanhiemo
kohta syrjäytyy
kengällä kurjaa
lapset myrtyy
emo tarttee jonkun
jolle kirkua
ja mä rontti annan
hälle aiheen parkua

ehkä tää tauti
tuli jo podettua
tän laulun merkitystä
ei saa todettua
ambulanssi kulkee
mitä kulkee
menneisyys helposti
sisään sulkee
hyvän jutun soljuntaa
uhata julkee

tänään näin
viihdepalstalla
yksityisetsintää
talon katolla
äiskä ja iskä
eivät piittaa
sama se kunhan
lunnaat kuittaa

te kriitikot istuksitte
ette oo mua parempia
sen kai tiesitte
mahapumppu, koukku ja
tikapuuhaaveet
käydään yhteen
kohdataan aaveet

en tuntenutkaan ketään
jolla valheita noin monta
aina uusi tarina päin
naamaa tuntematonta
miten voi muistaa
kelle puhuu kulloinkin
sen tiedän, ettei mulle
eikä sullekaan, toivoisin

notkun Kokkolassa
pidän jytää pystyssä
tässä kadun kulmassa
neljän ja viiden puolivälissä
bussit on tyhjät
kuppiloissa väki vähissä

vain torilla kuhisee
siellä joku lausahtaa
te kaikki vastatuuleen lorotatte
ette tiedäkään, kusette vaan

mikään ei vedä vertoja
ystävälle, joka voi kertoa
että vastatuuleen lorotatte

en tuntenutkaan ketään
jolla valheita noin monta
aina uusi tarina päin
naamaa tuntematonta
miten voi muistaa
kelle puhuu kulloinkin
sen tiedän, ettei mulle
eikä sullekaan, toivoisin


Uudenmaan Kuuro-Zake