nyt on toisin *

yks huolten mies huolimielineen
huolikamanoineen, huolipielineen
mun sylissä on nainen, joka juo shampanjaa
iho vaalee, silmät murhaa
mä käyn läpi safiiritaivasta turhaa
ykkösissäin loppukampanjaa
lavetilla seison silmukka kaulassain
millä hyvänsä hetkellä helvetti maisemain

ihmiset hullut, ajat kummat
sumaan jään, sutivat hummat
nyt on toisin, ennen kardemummat

perikadoksi on tää mesta
kaupunki väärä, haaveilen Iisalmesta
hetken näytti kuin jokin tosiaan liikkuiskin
meen tanssioppiin, ryhdyn masurkkaan kiperään
ei oikoteitä, ryysyt kerään
pönttöpää patsastelee, vaikka kiikku kiikkuiskin
vettä virrannut, virrannut vähän muutakin
sisään vaan, ärvikkäät, saa painaa puutakin

ihmiset hullut, ajat kummat
sumaan jään, sutivat hummat
nyt on toisin, ennen kardemummat

kuin vallu kehnoa tietä tallaan
poksahtaa maailma piplian mukaan
mä yritän päästä niin pitkälle itsestäin kuin vain voin
jotkin asiat polttaa
jopa kaiken nähnyttä kolttaa
tällä naamalla pokeroin
tekee mieli rakastuu eka naiseen kun nään
nainen maitokärryyn ja senkun katua kärräämään

ihmiset hullut, ajat kummat
sumaan jään, sutivat hummat
nyt on toisin, ennen kardemummat

oon kosketusarka, sen salaan
mä muutan Vammalasta Sastamalaan
seuraava minuutti voi ikuisuuksia kestää
aion maamerkiks, popkappaleeks
kaikki maailman totuus ynnäytyy emävaleeks
rakastan naista, joka tahtoo yksin rellestää
on syytä sekä sepissä että sysissä
mä haluun uida Ob-Irtyšissä

ihmiset hullut, ajat kummat
sumaan jään, sutivat hummat
nyt on toisin, ennen kardemummat


Uudenmaan Kuuro-Zake

kuoppaajan laulu *

piraijahampain
susta haaveillut oon
ja lempes maku sulokkain
lyö vartaloon

uni käy sisään
pimee kaatosade
kuoppaajan laulu soi
et enää rääkkääkään

kaikki mustaa, rakkainpain
valkeaa
rakastan, rakkainpain
kuin yötä niin

rakas, tepsiiks rohto
variksella lentomailit
havina ja hohto

lapioi syvään
vaikka niin jomottaa
vie magnolia kai hyvään
ja silti nuupahtaa

tähtiin, rakkainpain
rapakkoon
pyöriin, rakkainpain
ne jyrää mut lakoon

oi, rakas, susta haaveillut oon
hampain valkein, terävin
todettakoon

uni käy sisään
pimee kaatosade
vie magnolia kai hyvään
mut kuinka rääkkääkään

tähtiin, rakkainpain
rapakkoon
pyöriin, rakkainpain
ne jyrää mut lakoon


Uudenmaan Kuuro-Zake

kuljun kuu *

Kuljun kuu, mikä salaisuutesi lie?
kun tähtitaivaan läpi tiesi vie
naiseni sait, käteeni jäi pelkkä luu
voi mitä teit, Kuljun kuu!

päivänä jonain miestäsi kaipaat
ja hänen tuuleen haihtuneen huomaat
sitä murehtimaan me jäädä ei
koska Kuljun kuu hänet vei

Kuljun kuu, mikä salaisuutesi lie?
kun tähtitaivaan läpi tiesi vie
naiseni sait, käteeni jäi pelkkä luu
voi mitä teit, Kuljun kuu!

yö kun koittaa ja päivä jää
niin soimaan alkaa laulu tää
sitä murehtimaan me jäädä ei
sillä Kuljun kuu, sinutkin se vei

Kuljun kuu, mikä salaisuutesi lie?
kun tähtitaivaan läpi tiesi vie
naiseni sait, käteeni jäi pelkkä luu
voi mitä teit, Kuljun kuu!

yks Kake

se sadetakkis *

kello aamuneljä, lopuillaan joulukuu
mä kirjoitan sulle, että mitä kuuluu
Nykiin kalsaa, mutta asuuhan täällä
Clinton Street soi, eikä se ole etäällä
sulle kuulemma kirjataan talo ja erämaa
elät noin vain tätä nykyä, toivon mukaan pidät kirjaa

tuli Jane käymään, toi hiussuortuvasi
annoit sinä iltana sen
kun piti kaikki selvittää
mahdoitko selvittää

aah, viimeksi kun nähtiin, näytit vanhenneen
se sadetakkis sininen näytti ratkenneen
olit ollut vastassa kaikkia junia
käsipuolessas ei ollut Lili Marlene

naiselleni annoit elämääsi hitusen
taisi viedä hänestä pois vaimouden
sojottaa varmaan ruusu hampaistasi
ei toista laistasi
Jane herää nyt, huomaan, sanoo terveiset

vaan mitä sanon minä, veli, surmaajain
mitä sanoa saatankaan
että kai kaipaan, että kai sut armahdan
hyvä kun kuuluit kuvaan

jos joskus osut tänne, mun tai Janen luo
vainolainen nukkuu, vaimo antejaan suo

ja kiitos kun poistit huolen silmistään
en tullut itse kai yrittäneeksikään

tuli Jane käymään, toi hiussuortuvasi
annoit sinä iltana sen
kun piti kaikki selvittää
mahdoitko selvittää


Uudenmaan Kuuro-Zake

ne känniyöt keskustan *

mä kerron tarinan
ytimeen sijoittuvan
se alkoi juoden, nahinoiden
mä menin lysyyn ja lakoon
sitten syöksyin pakoon
läpi baarien kaikkien noiden

kujan valot niin kelmeet
poimi kujan telmeet
kun kotia kohti ui
ja ne yön tyttäret
yön syöjättäret
mitä muuta kuin kutsui

mun pelimiehen elkeet
silmissä ohenneet
ja kortit karkaa käsistäin
kun ei jätkähaitakaan
ei bluffi maitakaan
turhaan haikailen mäsistäin

sitä nousee pystyyn
ja pistää toivon rystyyn
jos sillä sais maksaa velat pois
vaan nainen kun jättää
ja haukkuu, mikä mättää,
et dorkempi olla vois

ne känniyöt keskustan
mä niitä matkustan
kuin puukko tylsä vuolee
ei se oo mitä näät
ei ne oo me pässinpäät
puhvelit viimeiset kuolee

no mä aamulla herään
ja luuni mä kerään
silmät mätsää aamuruskoon
niin tyhjät on taskut
niin loppu on kaskut
voisin vaikka tulla uskoon

mä löysin kappalaisen
niin tuikeen lappalaisen
joka synneistäin mut päästää
hän sanoi taisit nähdä keitaan
ei tähänkään seitaan
oo juopon henkee syytä säästää

ne känniyöt keskustan
mä niitä matkustan
kuin puukko tylsä vuolee
ei se oo mitä näät
ei ne oo me pässinpäät
puhvelit viimeiset kuolee


Uudenmaan Kuuro-Zake

se viskipullo *

huulipunassansa timanttia
rubiinia ja kultaa
takaa lasin villit silmät
kohta jo täynnä multaa

hän seisoi siinä ovisuussa
poikaparalle kohtalo koitti
kamppailun mä kävin viskipullon kanssa
ja se viskipullo voitti

hän sanoi ikkunasta katso
kun naamaani talkkasi taajaan
mä sanoin mun tarttee kai lähtee
se ei mennyt jakeluun laajaan

on se kumma, ei pienet haittaa
melkein sama kuka taas moitti
kamppailun mä kävin viskipullon kanssa
ja se viskipullo voitti

mun anoppi muistaa mun hymyn
mun appeni muistaa irveen
se kylä muistaa kalabaliikin
rankkurit ja ulveen hirveen

kovisteli tuomar’ todistajaa
mitä soittoa se konna soitti
kamppailun se kävi viskipullon kanssa
ja se viskipullo voitti

takaa lasin villit silmät
nekös ne mut katkeroitti
kamppailun mä kävin viskipullon kanssa
ja se viskipullo voitti


Uudenmaan Kuuro-Zake