ne känniyöt keskustan *

mä kerron tarinan
ytimeen sijoittuvan
se alkoi juoden, nahinoiden
mä menin lysyyn ja lakoon
sitten syöksyin pakoon
läpi baarien kaikkien noiden

kujan valot niin kelmeet
poimi kujan telmeet
kun kotia kohti ui
ja ne yön tyttäret
yön syöjättäret
mitä muuta kuin kutsui

mun pelimiehen elkeet
silmissä ohenneet
ja kortit karkaa käsistäin
kun ei jätkähaitakaan
ei bluffi maitakaan
turhaan haikailen mäsistäin

sitä nousee pystyyn
ja pistää toivon rystyyn
jos sillä sais maksaa velat pois
vaan nainen kun jättää
ja haukkuu, mikä mättää,
et dorkempi olla vois

ne känniyöt keskustan
mä niitä matkustan
kuin puukko tylsä vuolee
ei se oo mitä näät
ei ne oo me pässinpäät
puhvelit viimeiset kuolee

no mä aamulla herään
ja luuni mä kerään
silmät mätsää aamuruskoon
niin tyhjät on taskut
niin loppu on kaskut
voisin vaikka tulla uskoon

mä löysin kappalaisen
niin tuikeen lappalaisen
joka synneistäin mut päästää
hän sanoi taisit nähdä keitaan
ei tähänkään seitaan
oo juopon henkee syytä säästää

ne känniyöt keskustan
mä niitä matkustan
kuin puukko tylsä vuolee
ei se oo mitä näät
ei ne oo me pässinpäät
puhvelit viimeiset kuolee


Uudenmaan Kuuro-Zake