narkkarina läpi siimeksen
mä kotiin matkaan
toissapäivänä häivyin
kukaan ei kai huomannutkaan
siinä koti, missä viha
koti ja vihan kotipiha
ehkä olis ihan paikallaan
olla palaamatta, palaamatta milloinkaan
sä loitolta kysyt syitä vaan
täällä, tuolla
sun ruusupuskas umpullaan
silmät kiinni annat mun kuolla
sä vaan hoet lopeta, lakkaa, lopeta
et jumalauta rämmi suolla
et sairasta sielua suolista
jotta kaikki näkee, kaikki näkee
näkee mitä on kuolla
siinä koti, missä elää saa
jauheenvalkeaa unelmaa
siinä koti, ennen tyhjä
nyt täynnä äänetöntä kiljuntaa
siinä koti, missä piikinpaikat
särkyneen sydämen korjaajat
eikä hullumpaa ehkä olisikaan
olla palaamatta kotiin milloinkaan
milloinkaan, milloinkaan
lakkaa, lopu
lakkaa, lopu
lakkaa, lopu
lakkaa, ei kotiin koskaan
palaamatta milloinkaan
milloinkaan
Uudenmaan Kuuro-Zake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti