istun laella maailman tään *

kesän pitkän, talven kaiken vain
etsiskelin pientä kaikkee kaikessain
löytyi, häipyi, en piittaa vähää
mä istun laella maailman tään

kevään jälkeen, kesän tullen niin
hän otti ja sanoi, ”Zake, näkemiin”
haihtui, en välitä pätkääkään
ou, istun laella maailman tään

tulit juosten ja kättä annoit
akattomalle vasta oikut kannoit
sitten lähdit, en välitäkään
ei, istun laella maailman tään

ennen vanhaan sua tiennyt en
miksi itkisinkään siis turhan päiten
löydyit, häivyit, en piittaa pätkää
vaan istun laella maailman tään

asemalle, ratapihaan meen
rahtijunaan, meen töihin kotipuoleen
hän on mennyt, en välitäkään
nyt istun laella maailman tään

päivät yksin, ei niitä enää
turha pyytää, emme toisiamme nää
haihtui, en välitä pätkääkään
kun istun laella maailman tään


Uudenmaan Kuuro-Zake