tuu, oo ja mee *

sitä nousee vaan, öögat huuhtomaan
niin sitä nousee vaan, öögat huuhtomaan
senkus painuu kyökkiin ja rupeaa viuhtomaan

miten mekkos päästi läpi kaiken auringon
miten mekkos päästi läpi kaiken auringon
saatoin vain aavistaa, mitä mekkos alla on

nyt uskon vakaimmin, oot paholainen, ja äkkään
nyt uskon vakaimmin, oot paholainen, ja äkkään
vaikka kuinka huhkin, ei palkka koskaan riitäkään

mä sanon tuu, oo ja mee, tuu, oo ja mee
tuu, oo ja mee, tuu, oo ja mee
ei parannusta, vain kadotus kaamee

niin kuin kyklooppikissa kurkkii kalapuotiin
niin kuin kyklooppikissa kurkkii kalapuotiin
mä vahtasin aina kun sut vietiin, tuotiin

aah, tuu, oo ja mee, tuu, oo ja mee
tuu, oo ja mee, tuu, oo ja mee
ei parannusta, vain kadotus kaamee

olin latvasta laho ja juuriin saakka sairas
olin latvasta laho ja juuriin saakka sairas
joka sanas mun lihaparkaa säälimättä kairas

nyt sanon tuu, oo ja mee, tuu, oo ja mee
tuu, oo ja mee, tuu, oo ja mee
ei parannusta, vain kadotus kaamee

tuu, oo ja mee!


Uudenmaan Kuuro-Zake