miks' mä herään taasen oma armas mielessäin
miks' mä herään taasen oma armas mielessäin
se kelmi jätti mut aamuun, on voihke kielessäin
tais’ naurattaa, tais’ itkettää, tais’ bluesin häätää pois
jäin istumaan, nyyhkimään, tajuamaan, että häipyi pois
luoja, kuinka ounaisin, minne mun merkkari haihtui pois
nään, kun posotat, halle-lujaa, jo päässä mailien
kun urahdit, ei mun tarvinnut lukee väleistä rivien
”sanoit nyt kaikkoan, enkä palaa, ennen kuin sulla hymyssä ien”
sitten näkyi vain selkää, se oli se näkemiin
et musta huoli enää, hymys vaihdoit peruslukemiin
Uudenmaan Kuuro-Zake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti