kiertänyt muutakin kuin tahkoa
kuullut äänivallin murtuvan
nähnyt väkeä luodinnopeaa
kiitävän päivät yöt
en lähde moittimaan, en kehumaan
aika nopsajalka itsekin
mutta pienen neuvon aion ujuttaa
kohta alkavaan kertosäkeeseen
älä pullistele, vielä purjeesi pullistuu
älä pingottele, paina täyttä höyryä
älä pidättele, vielä kurjuutes mullistuu
moottorit möyryää, kun et pullistele
näyttäytyi muinainen naisystävä
tipu lemmestä ja lemmelle elänyt
lemmen yli, lemmen ali, koko pienen ikänsä
jos kaikki sydämensä lävistäneet amorinvasamat
törröttäisivät ulos hänen nahastaan
olisi kottaraisrukka ilmetty piikkisika
hänkös kysymään ”Zake, olenko haaskannut elämäni?”
minä siihen ”ainoa ohje, jonka taidan antaa,
sisältyy seuraavaan kertosäkeeseen”
älä pullistele, vielä purjeesi pullistuu
älä pingottele, paina täyttä höyryä
älä pidättele, vielä kurjuutes mullistuu
moottorit möyryää, kun et pullistele
ani aikaisin kerran kadulla Lontoon
limusiini Rolls Royce -merkkinen
hiljensi kadunposkeen aivan viereeni
eikös ikkunasta pilkistä Englannin kuningatar
väsyneenä pippaloista palailemassa
ulos nojautuu ja kysyy ”lienette Uudenmaan Kuuro-Zake?
oi, Zake, aina ei pysy homma silkkihansikkaassa
voisitteko kertoa, mihin minun olisi paras panostaa?”
ja minä sanomaan
älä pullistele, vielä purjeesi pullistuu
älä pingottele, paina täyttä höyryä
älä pidättele, vielä kurjuutes mullistuu
moottorit möyryää, kun et pullistele
Uudenmaan Kuuro-Zake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti