mojokäsi *

mun on mentävä Loviisaan
mun on saatava mojokäsi
mun on mentävä Loviisaan
mun on saatava mojokäsi
mun on pantava mun nainen
niin että maittaa vain tää yksi pläsi

maa niin kylmä viime yönä
ainoo peti, patja, pielus mulla
maa niin kylmä viime yönä
ainoo peti, patja, pielus mulla
mä heräsin tänä aamuna, huuli pyöreenä kuin tupakkarulla

mä makaan, mietin
mun täytyy hommaa mojokäsi
mä makaan, mietin
mun täytyy hommaa mojokäsi
mun pitää panna mun nainen
niin että maittaa vain tää yksi pläsi

vaan älkää menkö suomaan
että nainen panee niin kuin pani mut
vaan älkää menkö suomaan
että nainen panee niin kuin pani mut

pani karsinaan niin kuin panee possut, ammut

niin outona käy nainen
kun toista miestä tapailee
niin outona käy nainen
kun toista miestä tapailee
ei katso päinkään, omaan tahtiin hamppailee

noo, mä lähden menee aamulla
mä en vain mene pitkäksi aikaa
mä lähden menee aamulla
mä en vain mene pitkäksi aikaa
multa puuttuu mojokäsi
mä haen multa uupuvaa taikaa

sen mä saletisti teen

Uudenmaan Kuuro-Zake

Huuskonen *

osti Huuskonen timangin tytölleen
vaan ei kimmeltänyt, siksi toisekseen
ei tepsi silmä salapoliisin
on Huuskosella herkkä liipaisin

osti Huuskonen lauman kuttuja
jotta pitäis' tyttönsä juustossa
osti koko perheen karhukissoja
sai tyttö palmunäätärukkasia

mojo, mojo, luu mustan kissan
sai Huuskonen voiman suunnattoman
kysyi äiti mojolta: minne meet?
vainajalan kautta Huuskoseen

Huuskonen, Huuskonen, kuulitko sen?
on tytön kaipuun esine joutsen


Salama-Huuskonen

jos et mua tarvitse *

jos et mua tarvitse
sano se itse
turvaudun huoraan
tai hirttäydyn nuoraan
turhaan odotin
varaas' perustin
tahdon pois
oi-joi-joi, pois

jos et mua kaipaa
mua ala jo kaihtaa
litomaan lähden
jo järkeni tähden
turhaan odotin
olin kannustin
tahdon pois
kuin en ees ollut ois

ihmiset aina sanoi, kulta, ettei susta ole mihinkään
ja ettei sussa, beibi, ole siveydestä merkkiäkään
vaikk' viisaammat mua silloin katseli syrjäkarein
mä syömmessäin tiedän, että aina parhaani tein
mut' päästänyt oot taas miehet toiset sua astumaan
siks' mä totuuden sanon, ja sanon sen kokonaan

en sua rakasta
tulen yöjalasta
en sua jaksa
maksa mulle taksa
häivy jo, pliis
kuulit oikein, presiis
sua inhoan
oon mieluummin ilman


Salama-Huuskonen

Huuskonen on puukkojunkkari *

on Huuskonen puukkojunkkari
on Huuskonen puukkojunkkari
jee, aha
jee, aha

on mulla tarinoita sikermä
Huuskosesta Alahärmässä
ei miehelle sille kettuilla
on sillä pullo ja tuppiroskia

on Huuskonen puukkojunkkari
on Huuskonen puukkojunkkari
jee, aha
jee, aha

kun Huuskonen saapui kaupunkiin
sudet ulvoi ja pimeni taivas niin
luikki nimismies jo piiloonsa
vaan ennen pitkää koittaa vuoronsa

jee, aha
jee, aha
on Huuskonen puukkojunkkari
on Huuskonen puukkojunkkari


Salama-Huuskonen

just ku Tom Tummen blues *

kun eksyy sateeseen Janakkalan
ja on pääsiäinen
painovoima painaa jalan
eikä olo oo selviäväinen
nyt brassaa jos alan
on tallattava rue Morgue iäinen
naiset mut kuin suupalan
haukkaa, ei kysy muna vai viiriäinen

jos meinaat Annalle faksaa
kiitos lausu jostain
kovaa pitää taksaa
sormet pistää kainalostain
en jaksa jaksaa
nousta hörppäämään mun pullostain
puoskarikin maksaa
muttei kerro mitään tuhoruhostain

sievää Liljaa
pukee nimi jäyhä jumalatar
hän puhuu hiljaa
ja pihamaallansa kasvaa tatar
ja mä en sano jaa
ja kuhnin kuin olisi hän ajatar
ja hän humajaa
ja hän vihannoi kuin Qatar

lähiöön samaan aikaan
kuuluu kruunaa ja klaavaa
ota kunnia tai maine
ei kumpikaan oo mitään merta aavaa
jos ehdoin tahdoin vain samaan
lankeaa, toistaa ikivanhaa kaavaa
mua tuskin tarvitaan
siis nielen kuumaa laavaa

nyt kaikki virkavalta
sen kuin kilpaa kerskailee
vahti vartiopaikalta
mielin määrin toilailee
ja enkeli taivahalta
jo tiensä tänne pummailee
näyttää mahtavalta
vaan äkkiä jo yks hailee

mä punkulla aloittelin
sitten siirryin vahvempaan
kaikki vakuutti, ei käänny selin
aikaan pahempaan
niin mä luulottelin
nyt tsempppaan, vaikkei näy oikeaan, vasempaan
taas maisemaks vaihdan Perttelin
ja katkeran kalkin dolcempaan


Uudenmaan Kuuro-Zake

merkkariblues *

miks' mä herään taasen oma armas mielessäin
miks' mä herään taasen oma armas mielessäin
se kelmi jätti mut aamuun, on voihke kielessäin

tais’ naurattaa, tais’ itkettää, tais’ bluesin häätää pois
jäin istumaan, nyyhkimään, tajuamaan, että häipyi pois
luoja, kuinka ounaisin, minne mun merkkari haihtui pois

nään, kun posotat, halle-lujaa, jo päässä mailien
kun urahdit, ei mun tarvinnut lukee väleistä rivien
”sanoit nyt kaikkoan, enkä palaa, ennen kuin sulla hymyssä ien”

sitten näkyi vain selkää, se oli se näkemiin
et musta huoli enää, hymys vaihdoit peruslukemiin


Uudenmaan Kuuro-Zake

nyt on toisin *

yks huolten mies huolimielineen
huolikamanoineen, huolipielineen
mun sylissä on nainen, joka juo shampanjaa
iho vaalee, silmät murhaa
mä käyn läpi safiiritaivasta turhaa
ykkösissäin loppukampanjaa
lavetilla seison silmukka kaulassain
millä hyvänsä hetkellä helvetti maisemain

ihmiset hullut, ajat kummat
sumaan jään, sutivat hummat
nyt on toisin, ennen kardemummat

perikadoksi on tää mesta
kaupunki väärä, haaveilen Iisalmesta
hetken näytti kuin jokin tosiaan liikkuiskin
meen tanssioppiin, ryhdyn masurkkaan kiperään
ei oikoteitä, ryysyt kerään
pönttöpää patsastelee, vaikka kiikku kiikkuiskin
vettä virrannut, virrannut vähän muutakin
sisään vaan, ärvikkäät, saa painaa puutakin

ihmiset hullut, ajat kummat
sumaan jään, sutivat hummat
nyt on toisin, ennen kardemummat

kuin vallu kehnoa tietä tallaan
poksahtaa maailma piplian mukaan
mä yritän päästä niin pitkälle itsestäin kuin vain voin
jotkin asiat polttaa
jopa kaiken nähnyttä kolttaa
tällä naamalla pokeroin
tekee mieli rakastuu eka naiseen kun nään
nainen maitokärryyn ja senkun katua kärräämään

ihmiset hullut, ajat kummat
sumaan jään, sutivat hummat
nyt on toisin, ennen kardemummat

oon kosketusarka, sen salaan
mä muutan Vammalasta Sastamalaan
seuraava minuutti voi ikuisuuksia kestää
aion maamerkiks, popkappaleeks
kaikki maailman totuus ynnäytyy emävaleeks
rakastan naista, joka tahtoo yksin rellestää
on syytä sekä sepissä että sysissä
mä haluun uida Ob-Irtyšissä

ihmiset hullut, ajat kummat
sumaan jään, sutivat hummat
nyt on toisin, ennen kardemummat


Uudenmaan Kuuro-Zake

kuoppaajan laulu *

piraijahampain
susta haaveillut oon
ja lempes maku sulokkain
lyö vartaloon

uni käy sisään
pimee kaatosade
kuoppaajan laulu soi
et enää rääkkääkään

kaikki mustaa, rakkainpain
valkeaa
rakastan, rakkainpain
kuin yötä niin

rakas, tepsiiks rohto
variksella lentomailit
havina ja hohto

lapioi syvään
vaikka niin jomottaa
vie magnolia kai hyvään
ja silti nuupahtaa

tähtiin, rakkainpain
rapakkoon
pyöriin, rakkainpain
ne jyrää mut lakoon

oi, rakas, susta haaveillut oon
hampain valkein, terävin
todettakoon

uni käy sisään
pimee kaatosade
vie magnolia kai hyvään
mut kuinka rääkkääkään

tähtiin, rakkainpain
rapakkoon
pyöriin, rakkainpain
ne jyrää mut lakoon


Uudenmaan Kuuro-Zake

kuljun kuu *

Kuljun kuu, mikä salaisuutesi lie?
kun tähtitaivaan läpi tiesi vie
naiseni sait, käteeni jäi pelkkä luu
voi mitä teit, Kuljun kuu!

päivänä jonain miestäsi kaipaat
ja hänen tuuleen haihtuneen huomaat
sitä murehtimaan me jäädä ei
koska Kuljun kuu hänet vei

Kuljun kuu, mikä salaisuutesi lie?
kun tähtitaivaan läpi tiesi vie
naiseni sait, käteeni jäi pelkkä luu
voi mitä teit, Kuljun kuu!

yö kun koittaa ja päivä jää
niin soimaan alkaa laulu tää
sitä murehtimaan me jäädä ei
sillä Kuljun kuu, sinutkin se vei

Kuljun kuu, mikä salaisuutesi lie?
kun tähtitaivaan läpi tiesi vie
naiseni sait, käteeni jäi pelkkä luu
voi mitä teit, Kuljun kuu!

yks Kake

se sadetakkis *

kello aamuneljä, lopuillaan joulukuu
mä kirjoitan sulle, että mitä kuuluu
Nykiin kalsaa, mutta asuuhan täällä
Clinton Street soi, eikä se ole etäällä
sulle kuulemma kirjataan talo ja erämaa
elät noin vain tätä nykyä, toivon mukaan pidät kirjaa

tuli Jane käymään, toi hiussuortuvasi
annoit sinä iltana sen
kun piti kaikki selvittää
mahdoitko selvittää

aah, viimeksi kun nähtiin, näytit vanhenneen
se sadetakkis sininen näytti ratkenneen
olit ollut vastassa kaikkia junia
käsipuolessas ei ollut Lili Marlene

naiselleni annoit elämääsi hitusen
taisi viedä hänestä pois vaimouden
sojottaa varmaan ruusu hampaistasi
ei toista laistasi
Jane herää nyt, huomaan, sanoo terveiset

vaan mitä sanon minä, veli, surmaajain
mitä sanoa saatankaan
että kai kaipaan, että kai sut armahdan
hyvä kun kuuluit kuvaan

jos joskus osut tänne, mun tai Janen luo
vainolainen nukkuu, vaimo antejaan suo

ja kiitos kun poistit huolen silmistään
en tullut itse kai yrittäneeksikään

tuli Jane käymään, toi hiussuortuvasi
annoit sinä iltana sen
kun piti kaikki selvittää
mahdoitko selvittää


Uudenmaan Kuuro-Zake

ne känniyöt keskustan *

mä kerron tarinan
ytimeen sijoittuvan
se alkoi juoden, nahinoiden
mä menin lysyyn ja lakoon
sitten syöksyin pakoon
läpi baarien kaikkien noiden

kujan valot niin kelmeet
poimi kujan telmeet
kun kotia kohti ui
ja ne yön tyttäret
yön syöjättäret
mitä muuta kuin kutsui

mun pelimiehen elkeet
silmissä ohenneet
ja kortit karkaa käsistäin
kun ei jätkähaitakaan
ei bluffi maitakaan
turhaan haikailen mäsistäin

sitä nousee pystyyn
ja pistää toivon rystyyn
jos sillä sais maksaa velat pois
vaan nainen kun jättää
ja haukkuu, mikä mättää,
et dorkempi olla vois

ne känniyöt keskustan
mä niitä matkustan
kuin puukko tylsä vuolee
ei se oo mitä näät
ei ne oo me pässinpäät
puhvelit viimeiset kuolee

no mä aamulla herään
ja luuni mä kerään
silmät mätsää aamuruskoon
niin tyhjät on taskut
niin loppu on kaskut
voisin vaikka tulla uskoon

mä löysin kappalaisen
niin tuikeen lappalaisen
joka synneistäin mut päästää
hän sanoi taisit nähdä keitaan
ei tähänkään seitaan
oo juopon henkee syytä säästää

ne känniyöt keskustan
mä niitä matkustan
kuin puukko tylsä vuolee
ei se oo mitä näät
ei ne oo me pässinpäät
puhvelit viimeiset kuolee


Uudenmaan Kuuro-Zake

se viskipullo *

huulipunassansa timanttia
rubiinia ja kultaa
takaa lasin villit silmät
kohta jo täynnä multaa

hän seisoi siinä ovisuussa
poikaparalle kohtalo koitti
kamppailun mä kävin viskipullon kanssa
ja se viskipullo voitti

hän sanoi ikkunasta katso
kun naamaani talkkasi taajaan
mä sanoin mun tarttee kai lähtee
se ei mennyt jakeluun laajaan

on se kumma, ei pienet haittaa
melkein sama kuka taas moitti
kamppailun mä kävin viskipullon kanssa
ja se viskipullo voitti

mun anoppi muistaa mun hymyn
mun appeni muistaa irveen
se kylä muistaa kalabaliikin
rankkurit ja ulveen hirveen

kovisteli tuomar’ todistajaa
mitä soittoa se konna soitti
kamppailun se kävi viskipullon kanssa
ja se viskipullo voitti

takaa lasin villit silmät
nekös ne mut katkeroitti
kamppailun mä kävin viskipullon kanssa
ja se viskipullo voitti


Uudenmaan Kuuro-Zake